Poliitikot tajusivat urheilun merkityksen kansan itsetunnon ja samalla oman suosionsa pönkittäjänä jo varhain. Historian toiset, jalkapallon MM-kisat 1934, olivat tästä oiva esimerkki.
LUE MYÖS: Jalkapallon MM-kisat 2026 – otteluohjelma, alkulohkot ja TV-lähetykset
Kun Italia sai Tukholman kongressissa 1932 järjestettäväkseen vuoden 1934 MM-kisat, ei jalkapalloliiton puheenjohtajalla, kenraali Giorgio Vaccarolla ollut vaikeuksia saada turnauksen suojelijaksi ja laskujen maksajaksi ”Il Ducea”, Benito Mussolinia.
Lue myös:
Karsintoihin ilmoittautui 32 maata. Peru, Chile ja Turkki kuitenkin luopuivat karsinnoista. MM-historian ensimmäisen mestaruuden puolustaja Uruguay ei lähtenyt mukaan. Uruguay oli katkera, sillä se oli neljä vuotta aiemmin järjestänyt hyvät kisat, joihin Euroopan kerma ei ollut vaivautunut tulemaan. Myös Argentiina lähti matkaan B-miehistöllä, sillä maan jalkapallo oli jakautumassa kahtia, ja FIFA:ssa jäsenenä oli maan heikompi liitto.
Lopputurnaukseen pääsi 16 maata ja systeemi pantiin nyt uusiksi. Alkulohkojen tilalle otettiin suoraan pudotuspelit, minkä odotettiin parantavan peliä. Ennakkosuosikin paineet kasattiin isäntämaa Italian sekä Itävallan harteille.
Molemmat Etelä-Amerikan edustajat joutuivat heti kotimatkalle. Argentiina johti kahdesti Ruotsia vastaan, mutta hävisi lopulta 2-3. Brasilia puolestaan hävisi Espanjalle 2-1.
Italia väkisin jatkopeleihin
Puolivälierien huippuottelussa kohtasivat Italia ja Espanja. Kotijoukkueella oli kovat paineet, sillä Il Duce ja yleisö vaati voittoa.
Italialaisten hermoillessa Espanja hallitsi peliä nopeudellaan, mutta vähitellen hyökkäykset tyrehtyivät isäntien koviin otteisiin ja ottelu tasoittui. Luis Regueiro kuitenkin vei Espanjan johtoon 29. minuutilla. Italia aloitti kovan painostuksen, mitä kuvastaa avausjakson kulmapotkutilasto, joka oli 16-2 kotijoukkueelle. Lopulta yritys palkittiin minuuttia ennen taukoa, mutta maalista kiisteltiin pitkään.
Italian pelaaja jäi makaamaan vapaapotkun jälkitilanteessa Espanjan maalivahti Ricardo Zamoran päälle, joten kotijoukkueen oli helppoa tehdä tasoitus.
Tauon jälkeen Espanja pääsi jälleen peliin mukaan, mutta lisämaaleja ei nähty edes jatkoajalla. Uusintaottelu pelattiin heti seuraavana päivänä. Espanja joutui loukkaantumisten vuoksi laittamaan kentälle lähes kakkosjoukkueen. Sairaslistalla oli peräti seitsemän pelaajaa, joista tärkein oli ensimmäisessä kohtaamisessa loistanut Zamora. Italialta puuttui neljä miestä.
Toisen ottelun ratkaisu nähtiin kulmapotkun jälkitilanteessa. Keskikenttäpelaaja Attilio Ferraris työnsi Espanjan nuoren maalivahdin Noguetin pois tilanteesta. Giuseppe Meazza otti pallon kädellään alas ja puski sen sitten päällään sisään. Sveitsiläinen erotuomari ei uskaltanut hylätä maalia, vaikka espanjalaiset protestoivat ankarasti.
Jatkoajan sankari
Muutkin puolivälierät olivat tiukkoja ja todella tasaisia. Itävalta kukisti Unkarin 2-1, Saksa voitti Ruotsin 2-0 ja Tshekkoslovakia kaatoi Sveitsin 3-2.
Semifinaaleissa arpa heitti Itävallan Italiaa vastaan. Maiden edellisistä 14 kohtaamisesta Itävalta oli voittanut kahdeksan ja saapasmaa vain kaksi. Mutta kuinka ollakaan, ottelun ratkaisuksi nousi hieman kyseenalainen maali, jossa Italian Meazza törmäsi Itävallan maalivahti Peter Platzeriin. Protestit kaikuivat kuuroille korville. Kohtalo oli määrännyt Italian pelaavaksi finaalissa ja näin myös kävi.
Toisessa semifinaalissa kohtasivat Saksa ja Tshekkoslovakia. Jossiteltavaa pelistä ei jäänyt, sillä turnauksen maalikuningas Oldrich Nejedlyn hassutteli kolme maalia, jotka olivat liikaa Saksalle.
Finaali oli tasainen, ja ottelu olisi voinut kääntyä kummalle tahansa. Tshekkoslovakia siirtyi johtoon reilut parikymmentä minuuttia ennen loppua, mutta Italia rynnisti väkisin rinnalle yhdeksän minuuttia ennen täyttä aikaa.
Jatkoajalle Italian valmentaja Vittorio Pozzo teki taktisen muutoksen ja siirsi ripeäkinttuisen Enrique Guaitan laidalta keskelle Tshekkoslovakian puolustuksen lukkona toiminutta Ladislav Zenisekiä vastaan.
Nopea Guaita pisti Rooman kuumassa ja kosteassa illassa väsyneen Zenisekin juoksemaan, jolloin tilanteita alkoi syntyä. Ja yhdestä tällaisesta syntyi Italian voittomaali, jonka alustajana toimi juuri Guaita.
MM-kisojen 1934 finaali Italia–Tshekkoslovakia
Jos video ei aukea, voit katsoa sen TÄSTÄ.
MM-futiksen historiaan pureutuva juttusarja:
Osa 1: MM-kisat 2026 lähestyvät – näin kaikki sai alkunsa 1900-luvun alussa
Osa 2: Historian ensimmäiset jalkapallon MM-kisat 1930 – isäntämaa Uruguay nostaa kannua
