Tämä on MM-futiksen historiaan pureutuvan juttusarjamme viides osa.
Osa 1: MM-kisat tulevat jälleen – miten kaikki sai alkunsa?
Osa 2: Ensimmäiset MM-kisat – isäntämaa ennakkosuosikki
Osa 3: Italian MM-kisat 1934 – politiikka mukaan urheiluun
Osa 4: Ranskan MM-kisat 1938 – tyyntä myrskyn edellä
Kolme maata, Brasilia, Argentiina ja Saksa olivat anoneet vuoden 1942 MM-kisoja, joiden isännyys oli tarkoitus päättää FIFAn kongressissa Luxemburgissa 1940. Syyskuussa 1939 syttynyt toinen maailmansota kuitenkin murskasi kaiken, mitä FIFA edusti, ja MM-kisat pantiin naftaliiniin 12 vuodeksi.
FIFAn pääsihteeri oli sodan syttyessä saksalainen tohtori Ivo Schricker, jonka onnistui pitää Zürichin päämaja toiminnassa sotatilasta huolimatta. MM-pokaali oli jäänyt Italian jalkapalloliiton hoiviin. Kun saksalaiset miehittivät Rooman, liiton johtomiehet lähettivät kultaisen pokaalin salaa sveitsiläiseen pankkiin.
Seuraava kongressi pidettiin jälleen Luxemburgissa vasta rauhan tultua 1946, ja nyt mukaan tulivat myös britit. Kongressi teki kaksi merkittävää päätöstä: Brasilia sai vuoden 1950 kisat, koska Etelä-Amerikka ei ollut suuremmin kärsinyt sodasta. Lisäksi MM-pokaali nimettiin virallisesti Jules Rimet’n mukaan.
Jättimäinen stadion
Brasiliassa jalkapallo oli noussut uskonnon asemaan. Pääkaupunki Rio de Janeiroon, pienen Maracanã-joen rannalle rakennettiin uusi stadion, josta tuli maailman suurin. Stadionista tehtiin pyöreä, jolloin saatiin paikat peräti 200 000 katsojalle.
Kisojen karsintoihin ilmoittautui 33 maata, mukaan lukien Suomi. Dublinissa Irlanti voitti 3-0 ja Helsingissä pelattiin tasan 1-1. Lohkon voitti Ruotsi kaatamalla Irlannin kotona ja vieraissa, kun taas otteluita Suomea vastaan ei pelattu.
Karsinnoista luopui peräti kuusi maata. Argentiinalaiset olivat riidelleet brasilialaisten kanssa, Peru, Ecuador, Itävalta, Belgia ja Burma luopuivat muista syistä. Skotlanti, Turkki ja Intia jäivät kotiin – intialaiset siksi, että FIFA vaati pelaajia käyttämään kenkiä.
Ranskaa ja Portugalia pyydettiin luopuneiden tilalle, mutta vain ranskalaiset suostuivat. Hekin tosin peruivat, kun selvisi, että heidän ensimmäinen pelinsä oli Porto Alegressa ja seuraava 3000 kilometrin päässä Recifessä. Näin ollen mukana lopputurnauksessa oli mukana vain 13 joukkuetta.
Lopputurnauksen pelisysteemi pantiin jälleen uusiksi. Käyttöön tulivat alkulohkot, joiden voittajat ratkaisisivat mestaruuden myös sarjamuodossa.
Englanti kohtaa todellisuuden
Englanti lähti Brasiliaan hakemaan helppoa voittoa, sillä jalkapallon keksijöinä he pitivät itseään maailman parhaina. Chile kaatuikin ensimmäisessä ottelussa Maracanãlla, mutta Belo Horizontessa englantilaiset kohtasivat todellisuuden.
Vastassa oli Yhdysvaltain amatööreistä kasattu sekajoukkue. Yleisö odotti maalikarkeloita, mutta saikin todistaa kisojen ensimmäistä yllätystä.
Takki auki peliin lähtenyt Englanti hyökkäsi ja hyökkäsi, mutta Yhdysvaltojen maalivahti, italialainen Frank Borghi, piti maalinsa puhtaana. Sitten 39. minuutilla haitilaislähtöinen Joe Gaetjens iski vastahyökkäyksen päätteeksi pallon ohi Bert Williamsin ja yllättäen Englanti oli tappiolla. Loput 50 minuuttia he hakivat tasoitusta, mutta Borghi ja Yhdysvallat kesti.
Viimeisen naulan Englannin arkkuun iski Espanja. Zarran maali toisen jakson alussa passitti englantilaiset nöyrinä kotimatkalle. Britit joutuivat toteamaan, että erakkovuosina muu maailma oli mennyt ohi.
Brasilia lohkovoittoon
Brasilia aloitti kisat murjomalla Meksikon 4-0, mutta toisessa ottelussa isäntäjoukkue joutui tyytymään tasapeliin Sveitsin kanssa, kun Jacques Fatton iski sveitsiläisten tasoituksen pari minuuttia ennen loppua. Viimeisessä ottelussa Jugoslavialle olisi riittänyt tasapeli lohkovoittoon, mutta riolaisyleisön suosikki Ademir vei kotijoukkueen johtoon jo kolmen minuutin pelin jälkeen. Loppunumerot 2-0 iski Zizinho toisen jakson puolivälissä.
Ruotsi aloitti kisaurakkansa kaatamalla hallitsevan mestarin Italian 3-2 ja tasapeli 2-2 Paraguayn kanssa takasi lohkovoiton. Uruguay puolestaan pääsi helpolla, kun tynkälohkon voittoon riitti 8-0 -murskavoitto Boliviasta.
Karnevaalit valmiina alkamaan
Loppusarjan Brasilia aloitti vakuuttavasti tyrmäämällä ensin Ruotsin 7-1 ja perään Espanjan 6-1.
São Paulossa Uruguay oli pitkään tappiolla Espanjaa vastaan, mutta Obdulio Varela tasoitti 73. minuutilla. numeroiksi 2-2. Ruotsia vastaan joukkue nousi kahdella Oscar Míguezin viime hetken maalilla 3-2 -voittoon.
Näin loppusarjan viimeinen ottelu muodostui kuin vahingossa finaaliksi, jossa mestaruus ratkaistaisiin. Brasilialle riitti ottelussa tasapeli.
Ottelua Uruguayta vastaan pidettiin pelkkänä muodollisuutena; pelaajille oli jo edellisenä iltana annettu kultakellot, joihin oli kaiverrettu: ”Maailmanmestareille”.
Brasilia aloitti ottelun varovasti ja Uruguay panosti voimansa selvittääkseen varmasti isäntien kaikki yritykset. Tauolle lähdettiin tilanteesta 0-0, mikä sekin riitti Brasilialle. He kuitenkin halusivat viedä mestaruuden tyylillä ja antaa Uruguaylle kunnon löylytyksen.
Toisen jakson alusta Brasilia aloitti myllytyksen ja parissa minuutissa isännät olivat siirtyneet johtoon.
Uruguay pystyi kuitenkin tappamaan Brasilian hengen taktisella ajanpeluulla, jota varsinkin Varela harrasti, ja näin peli jatkui tasaisena. Kuin varkain Uruguaylle aukesi paikka vastahyökkäykseen, josta joukkue onnistui iskemään pelin tasoihin.
Brasilialaiset olivat tämän jälkeen selkeästi hermostuneempia, vaikka tasapeli riittäisi mestaruuteen.
Kun 11 minuuttia oli jäljellä Maracanãlla tuli täysin hiljaista. Uruguayn toinen maali oli lähes ensimmäisen kopio. Varela syötti oikeaan laitaan Ghiggialle, joka pani Bigoden solmuun, ja lähti sen jälkeen nousuun. Maalivahti Barbosa näki tilanteen ja ennakoi Ghiggian antavan jälleen keskelle ensimmäisen maalin tehneelle Schiaffinolle. Barbosa jätti etukulman auki ja lähti jo katkaisemaan odottamaansa syöttöä, mutta Ghiggia näkee tämän ja ampuu pienestä kulmasta pallon verkkoon.
Viimeiset minuutit Brasilia jyräsi kohti Uruguayn maalia epätoivon vimmalla, mutta tasoitusta ei saatu aikaiseksi. Brasilian lehdistö kuvaili tapahtunutta maan urheiluhistorian suurimmaksi katastrofiksi.
Lue edellinen MM-kisahistoriikki TÄÄLTÄ.
