11.10.1997. Suomen jalkapallomaajoukkue oli vuoden 1998 MM-karsintalohkossa pisteen Unkaria jäljessä ennen viimeistä kierrosta. Voitto keskinäisestä ottelusta olisi riittänyt kaksiosaiseen jatkokarsintaan.
Unkari-ottelua oli saapunut seuraamaan Olympiastadionille 30 000 katsojaa. Kaikki näytti vielä valoisalta, kun Suomi johti ottelua 1-0 Antti Sumialan maalilla. Ottelun lisäajalla tapahtui kuitenkin jotain käsittämätöntä.
Unkari sai kulmapotkun ja loppu on historiaa. Pallo pomppi Suomen maaliin, vaikka viisi viimeistä kosketusta palloon tapahtuivat suomalaispelaajien toimesta. Koko Olympiastadion hiljeni täydellisesti ja Unkari eteni 1-1 tasapelillä MM-jatkokarsintaan.
Jatkokarsinnassa Unkari kohtasi Jugoslavian, jolle se hävisi selkeästi kaksiosaisen ottelun numeroin 5-0 ja 7-1.
Se oli lähellä silloin. Kyllä tämä silti hiljaiseksi vetää vieläkin! Katso video ja palaa Olympiastadionin lokakuiseen iltaan.
Kyllä se kannattaisi – Seuranneissa lisäkarsintapeleissä Jugoslavia möyhi Unkarin 7-1 ja 5-0 maanrakoon joten ei se Unkarikaan sinne kisoihin koskaan päässyt
Ja tuohan toki tarkoittaa että Suomi olisi automaattisesti hävinnyt samalla tavalla?
Ei uudetkaan karsinnat sen parempia tuloksia ole tuoneet
Mennään aika syvälle turhaan jossitteluun, mutta… Jatkokarsintojen parit arvottiin luonnollisesti vasta näiden viimeisten lohko-otteluiden jälkeen. Emme voi siis tietää, olisiko kaikkien lohkokakkosten joukosta arpa heittänyt vastustajaksemme juuri Jugoslavian. https://en.wikipedia.org/wiki/1998_FIFA_World_Cup_qualification_(UEFA_play-off)
Vähän sama kuin jossittelisi mitä olisikaan tapahtunut jos olisi päässyt naimisiin luokan tavoitellumman friidun kanssa…
Miksi veistä käännetään haavassa?
Tämä on aina hieno esittää karsintaottelujen puoliajalla. Hyvä syy korkata.
Kaikki paikalla olleet ja muutkin futiksen ystävät muistavat tuon ikuisesti….vahinko…en muista mistä tuo tolkuton lisäaika tuli mutta dumari jatkoi peliä tasoituksen jälkeen pari minuuttia aivan kuin hyvittäen Suomea ja yksi tilanne saatiinkin ..Litmanen toipui järkytyksestä ensimmäisenä ja nouti pallon keskelle ja kiirehti kundeja vielä yrittämään…
Kun kattoo niin vieläkin tulee kylmät väreet ja sama fiilis kun 1998.
:)
Jesse
Olin paikalla. Sairasta! Siel lens jengillä kännykät ja sateenvarjot
Unisena joka ei ymmärrä pelistä hevonpaskaakaan
Sydäntäsärkevää katsottavaa edelleen. :( 34 vuotta kestäneen penkkiurheilu-urani hirvein kokemus.
Onko pakko muistuttaa tuosta kauheasta ottelusta.
Eikait tätä unohda kun kaikki mediat muistuttaa pari kertaa vuodessa :D
Tomas niin karmeaa.
Mun ensimmäinen maaottelu paikan päällä 12-vuotiaana ja kyllä oli tyhjä olo ton maalin jälkeen vielä pitkään…
Tosin tätä ”traumaa” aina hehkutetaan jättäen sopivasti mainitsematta, että voitto kyseisestä ottelusta ei olisi antanut juurikaan edes mahdollisuuksia päästä kisoihin, sillä jatkokarsinnassa Jugoslavia murjoi Unkarin ja sama kohtalo olisi hyvin todennäköisesti kohdannut Suomea…
Paljon totuudenmukaisempi trauma on ne karsinnat jossa alussa voitettiin Turkki vieraissa ja kotonakin johdettiin jo 2-0… Muurisen aikakautta kun Litmanen, Hyypiä, Niemi ja muut oikeesti maailmantähdet johti maajoukkuetta… Ehkäpä maajoukkuetasolla ja kansainvälisesti kokeneempi valmentaja olisi onnistunut viemään tuon joukkueen kisoihin… myöhemmin sitten kun materiaali ei ollut ihan tuon kokoonpanon luokkaa Hodari luotsas yhden maalin päähän kisoista… (päätösottelu Portugalia vastaan vieraissa, voitolla kisoihin peli päätty 0-0)
Rami Niittysalo olihan polttarit…
Olin just siinä kaarteessa, jossa flipperiä pelattiin. Ja vettä tuli kaatamalla!
Miksi v*tussa tätä p*skaa täytyy muistella? Puoliaika menee samantien estolistalle.
Istuttiin isän kanssa Suomen maalin takana vasemmalla puolella. Ihan kiva reissu muistaakseni vaikka tulivatkin tasoihin.
Tulipa oltua paikan päällä. Aivan likomärkänä, mutta se varsinainen kylmärinki tuli sitten vasta ylijäämäajalla. Sen muistan, ikäni mä muistan sen.