Pieni ja köyhä Chile sai järjestettäväkseen vuoden 1962 MM-kisat. Päätöstä kritisoitiin vahvasti, sillä maata olivat viime aikoina ravistelleet sekä maanjäristykset että poliittiset kriisit.
VETOVIHJE: Turun derby lauantaina 23.5. – verkot tötterölle ainakin kolme kertaa
VETOVIHJE. Girona–Elche – päätöskierroksella panoksena säilyminen LaLigassa
Chilen jalkapalloliiton johtaja Carlos Dittborn vetosi ihmisiin tunnetulla lausunnollaan: ”Meidän on saatava MM-kisat, koska meillä ei ole mitään muuta.”
Lue myös:
Kisojen erikoisuus oli pelipaikkojen poikkeuksellinen välimatka. Yksi neljästä alkulohkosta pelattiin jopa 4000 kilometrin päässä muista stadioneista.
Alkuasetelmissa voittopokaalia pedattiin Brasilialle. Joukkuetta johti viime kisojen läpimurtopelaaja Pelé, jota pidettiin jo 21-vuotiaana yleisesti maailman parhaana pelaajana. Joukkueen tietä tasoitti myös viime kisojen finalistin Ruotsin putoaminen karsinnoissa.
Suurimpina haastajina pidettiin Tshekkoslovakiaa ja Neuvostoliittoa. Espanjan ja Italian toiminta kuohutti kisojen alla, kun he haalivat loikkareita muista maista. Espanjan punapaitaa kantoivat muiden muassa unkarilainen Ferenc Puskás ja argentiinalainen Alfredo dí Stefano.
Intohimoinen Chilen kansa
Vaikka kisoja varjosti väkivaltaisuus, turnaus muistetaan myös poikkeuksellisista sääolosuhteista ja luonnonvoimista. Vain kaksi vuotta ennen kisoja Chileä oli koetellut historian voimakkain mitattu maanjäristys, mikä teki kisojen järjestämisestä todellisen kansallisen selviytymistaistelun.
Stadionit korjattiin talkoovoimin. Vaikka infrastruktuuri oli paikoitellen puutteellista, Chilen kansa otti kisat vastaan valtavalla intohimolla.
Tämä tunnelma huipentui puolivälierässä Neuvostoliittoa vastaan, jossa Chile kaatoi ennakkosuosikin 2–1. Ottelun jälkeen sanottiin, että koko maa pysähtyi ja juhlat kestivät päiviä.
Santiagon taistelu (kuvassa)
Santiagon taistelu (Battle of Santiago) eli alkulohkon ottelu Chilen ja Italian välillä on jäänyt historiaan yhtenä urheilumaailman häpeällisimmistä otteluista. Jännitteet olivat alkaneet hyvissä ajoin ennen avausvihellystä, kun kaksi italialaistoimittajaa oli kirjoittanut halveksuttavia tekstejä Chilen oloista ja paikallisista naisista.
Chilen lehdistö vastasi syyttämällä italialaisia huumeidenkäytöstä. Kun joukkueet astuivat kentälle, ilmassa oli sähköä ja vihaa. Ottelu muuttui nopeasti taisteluareenaksi, jossa nähtiin kaksi ulosajoa, sikailuja ja nyrkiniskuja.
Chilen Leonel Sánchez löi Italian Mario Davidia kasvoihin murtamalla tämän nenän, mutta erotuomari Ken Aston ei nähnyt tilannetta. Myöhemmin ottelussa David yritti potkaista Sánchezia päähän ja lensi itse ulos. Poliisit joutuivat keskeyttämään pelin ja ryntäämään kentälle yhteensä neljä kertaa erottamaan tappelevia pelaajia.
BBC:n legendaarinen selostaja David Coleman esitteli ottelukoosteen sanoilla: ”Tämä on historian vastenmielisin, häpeällisin ja roskaisin jalkapalloesitys.”
Vaikka Chile voitti ottelun 2–0, kukaan ei puhunut tuloksesta.
Brassipelaaja Garrincha nousee tähdeksi
Ennakkosuosikki Brasilia koki jo toisessa ottelussaan valtavan takaiskun, kun Pelén kisat päättyivät lihasrevähdykseen. Hänen viittansa otti harteilleen neljä maalia tehnyt 28-vuotias Garrincha, jonka jalat olivat eripituiset ja älykkyys kertomusten mukaan alle 10-vuotiaan tasolla.
Pelaajana hän oli kuitenkin ylivoimainen taituri, ja ratkoi monet pelit maansa eduksi. Hänen kykynsä harhauttaa puolustajia oli niin hämmentävä, että chileläinen lehdistö kysyi legendaarisessa otsikossaan: ”Miltä planeetalta Garrincha oikein on?”.
Välierässä Chileä vastaan hän teki kaksi maalia ja sai myös punaisen kortin, mutta FIFA teki poikkeuksellisen päätöksen ja antoi hänen pelata finaalissa. Garrincha pelasi mestaruusottelun korkeassa kuumeessa, mutta hänen pelkkä läsnäolonsa kentällä riitti lamaannuttamaan vastustajan ja varmistamaan Brasilian historiallisen toisen perättäisen mestaruuden.
Tilastollisesti kisat olivat erikoiset myös siksi, ettei yhtä ylivoimaista maalikuningasta löytynyt. Peräti kuusi pelaajaa jakoi parhaan maalintekijän tittelin neljällä osumallaan, joukossa muun muassa Chilen oma sankari Leonel Sánchez ja Brasilian Garrincha. Tämä kertoi turnauksen tasaisuudesta ja siitä, että pelityylit olivat muuttumassa taktisemmiksi ja puolustusvoittoisimmiksi. Chilen kisat jäivätkin historiaan murroskohtana, jossa 1950-luvun hyökkäävä iloisuus alkoi kohdata modernin jalkapallon kovuuden ja strategiset vaatimukset.
Piskuinen Chile taisteli kotikisoissaan mitaleille kukistamalla Jugoslavian pronssiottelussa. Loppuottelussa kohtasivat odotetusti Brasilia ja Tshekkoslovakia. Tshekkimaalivahti Viliam Scroiff oli ollut ilmiliekeissä läpi turnauksen, mutta hänen tuurinsa loppui ratkaisun hetkillä. Eurooppalaiset menivät johtoon alussa, mutta Schroiff päästi kaksi helppoa maalia toisella jaksolla.
Lopulta brassit uusivat maailmanmestaruutensa numeroin 3-1.
MM-kisat 1962: Finaali Brasilia–Tshekkoslovakia
Jos video ei aukea, voit katsoa sen TÄSTÄ.
