Puoliaika.comin kommentti harrastejalkapallon puolesta

Puoliaika.comin kommentti harrastejalkapallon puolesta

Maaleja, myöhästyneitä taklauksia, suuria tasoeroja, tuomareille purnaamista, revähtäneitä takareisiä, taistelua, vääriä rajaheittoja, loukkaatumisia, syöttövirheitä, haastavia olosuhteita, asennetta, ystävyyttä, veljeyttä, suurta tunnetta. Kaikkea tätä on jalkapallo aivan huipulla, mutta niin se muuten on myös harrastetasolla.

Höntsäilyä, jäähdyttelyä, puulaakifutista, firmaliigaa. Rakkaalla lapsella on monta nimeä ja monta olomuotoa. Monille jalkapalloilijoille juuri nämä sosiaaliset tapahtumat kuvastavat sitä aidointa muotoa, jonka kautta he tahtovat jalkapalloa kokea.

Monesti kentällä tulee vastaan tilanne, jossa kenties lahjattomampi pelaaja on taklannut toista (usein myös puhtaasti), mutta enemmän oman arvonsa tunteva pelaaja tokaisee halveksuen: – ”mitä sä pelaat noin kovaa, tää on vaan harrastesarja”. Tässä juuri piilee harrastejalkapallon avain. Meille monille se on menetetyn unelman korvaamista uudella realismilla, johon itse pystyy omalla tekemisellään vaikuttaa.

Meille monille harrastefutis kuvastaa juuri sitä tärkeintä jalkapallon olomuotoa, jossa laitetaan kaikki likoon. Jotkut panostavat siihen taloudellisesti mm. hankkimalla huipputason pallot ja pelikengät. Toisille se on seuran peliasuun ja logoon panostamista – meidän jengillä on naapuria komeampi verkkariasu. Kolmannelle se voi toimia ammattilaistason fyysikan hankkimisen motivaattorina.

Harrastejalkapallo on myös taktiikasta sekä pelityyleistä kiinnostuneelle mielenkiintoinen leikkikenttä. Suuri osa joukkueista menee kentälle vain pelaamaan. Hyökkäyspelitapojen tai erikoistilannepuolustamisen harjoittelu on ajan puutteen takia lähes mahdotonta. Silti kasvava numero joukkueita pelaa tunnistettavasti ”omalla pelityylillään”. Sekin on harrastejalkapallon suuri rikkaus. Toiminnan kehittäminen on haastavaa, mutta kaikki pyrkivät eteenpäin omien resurssiensa rajoissa.

Kentillä törmää niin menestyviin it-alan toimitusjohtajiin kuin vaikkapa elämänlangasta kiinni taistelevaan syrjäytyneeseen jolla ei ole vakituista osoitetta. Silti jokainen on kentällä tasavertaisessa asemassa. Siviilielämän asema ei korreloi pelaajan asemaa oman seuransa sisällä. Vaikeuksien kanssa painivalle ajelehtijalle harrastepelit voivat olla ainoita aitoja tunteita synnyttäviä tapahtumia koko elämässä. Toimitusjohtajalle ottelu voi olla ainoa paikka purkaa paineet ja unohtaa talouden tunnusluvut.

Möhömahaiselle perheenisällle todellisuutta voi olla Valioliigapelin katsominen viikonloppuna ja mesutözilien sekä edenhazardien matkiminen omassa firmaliigan ottelussa seuraavana tiistaina. Ottelun aikana onnistunut harhautus tai vapauttava läpisyöttö voi olla mieletön itseluottamuksen kohotus. Puhumattakaan ylänurkkaan uponneesta kaukolaukauksesta, jota muistellaan vielä 10 vuoden päästä poikien tai tyttöjen saunaillassa.

Harrastejalkapallon voima piilee koko toiminnan sosiaalisessa aspektissa. Monille porukoille se on ainoa keino nähdä ystäviä, joiden kanssa on vuosien ja kenties vuosikymmenten aikana koettu korvaamattomia hetkiä. Arjen työkiireet ja perheasiat saattavat loitontaa monia ystävyyssuhteita, mutta harrastepelien kautta ihmiset saavat mahdollisuuden kokea yhteenkuuluvuuden tunteita. Monet elävät omaa nuoruuttaan uudestaan omien lapsienkin jo liittyessä joukkueen pelaavaan kokoonpanoon.

Kasvava määrä naisia ja tyttöjä on harrastefutiksen piirissä. Naisfutiksesta huokuu sama into ja rakkaus lajia kohtaan kuin miehilläkin. Naisten otteluiden taso on noussut huikeasti viimeisen vuosikymmenen aikana. Pelin sisällä on silti eroja, sillä naisten puolella pelaajat ovat paljon rehellisempiä ja ystävällisempiä toisiaan kohtaan. Rumia taklauksia tai ajanpeluuta ei ole sivustakatsojalle ikinä osunut vastaan.

Peli, jota suurin osa harrastejalkapallon parissa touhuavista ihmisistä niin syvästi rakastaa on koukuttava. Pitkien loukkaantumisten jälkeen palataan takaisin kentille, koska pelaamisen tuottamaa tunnetta ei voi mistään muualta hankkia. Hukattu maalipaikka tai päästetty maali saattaa viedä pelaajilta yöunia, mutta seuraavaan otteluun rapistunut itseluottamus kerätään uudestaan. Keskustelupalstoilla ja facebook-ryhmissä spekuloidaan tulevia vastustajia jo viikkoja ennen itse ottelua.

Loistavia muistoja on usein myös joukkueen kesken tehdyt pelireissut ja turnauksiin osallistumiset. Futsalin puolella sarjat ja tapahtumat pyörivät samalla tavalla. Monet joukkueet pelaavatkin kesäkaudella ulkona ja siirtyvät talvikaudeksi futsalin pariin.

Harrastejalkapallo on korvaamaton voimavara, joka pitää monet meistä tämän rakkaan lajin parissa viikosta ja vuodesta toiseen. Hatunnostot myös seurojen puuhamiehille ja rahastonhoitajille, jotka ovat omasta taskustaankin valmiita maksamaan kausimaksuja ja saunailtoja. Harrastejalkapalloa ei korvaa mikään.

Kirjoittaja itse on pelannut 15 vuotta Helsingin piirin harrastesarjoja vaihtelevalla menestyksellä.