Jalkapallon MM-kisat ovat maailman suurin mediatapahtuma. Suuretkin asiat alkavat aina pienestä, eikä MM-kisojen synty tee poikkeusta tässä tarinassa.
Flaamilainen aatelismies kreivi Van der Straten Pouthoy esitti ensimmäisenä ajatuksen jalkapalloilun MM-kisojen järjestämisestä. Keväällä 1902 hän keskusteli aiheesta hollantilaisen pankkiirin Cornelius Hirschmannin kanssa, joka myös syttyi asialle. Hirschmann otti yhteyttä Englannin jalkapalloliittoon Lontooseen ja ehdotti kirjeessään kansainvälisen liiton perustamista kisojen järjestämiseksi.
Vaikka Englanti oli jalkapallon kotimaa, se ei kuitenkaan lämmennyt Hirschmannin ajatukselle. Vielä vuosi sen jälkeen, kun Englannin liiton sihteeri Fredrick Wall oli saanut Hirschmannin kirjeen, Wall ilmoitti ”pian palaavansa tässä asiassa.”
Kun Ranskan urheiluliiton puheenjohtaja Robert Guerin esitti uudestaan Wallille ajatuksen kansainvälisestä jalkapallosta, Englannin liiton vastaus oli tyly: ”Liiton hallitus ei näe mitään etuja sellaisen liiton perustamisessa.”
Guerin oli sitkeä mies ja matkusti Lontooseen tapaamaan Wallia, mutta turhaan – Englanti ei ollut edelleenkään innostunut kansainvälisestä liitosta. Guerin ei kuitenkaan lannistunut, vaan kutsui koolle Euroopan maiden edustajat perustamaan kansainvälistä liittoa, joka säätäisi yhtenäiset säännöt jalkapallon pelaamiselle.
Guerinin ja Hirschmannin ajatuksia asettui tukemaan kaksi jalkapallohistorian suurmiestä: kustantaja Jules Rimet ja kirjapainaja Henri Delaunay, jotka näkivät uuden lajin mahdollisuudet koko maailman käsittävänä urheiluliikkeenä.
Liitto perustetaan
Kansainvälinen jalkapallo liitto – Federation Internationale de Football Association – näki päivänvalon Pariisissa toukokuun 24. päivä vuonna 1904. Perustavassa kokouksessa olivat läsnä Ranskan lisäksi Belgia, Tanska, Hollanti, Espanja ja Sveitsi. Saksa ilmoitti kannastaan sähkeellä ja Ruotsi liittyi mukaan myöhemmin.
Englanti oli edelleen kuin mitään liittoa ei olisikaan. Jalkapallosäännöistä päätti brittien oma International Board, johon FIFA hyväksyttiin vasta 1913, vaikka FIFAan Englanti oli liittynyt 1905 jahkailtuaan runsaan vuoden.
Perustavassa kokouksessa hyväksytyissä säännöissä todettiin, että FIFAlla on yksinoikeus järjestää jalkapallon MM-kisat.
MM-kisoilla oli selkeä sosiaalinen tilaus. Olympialaisten ohjelmaan jalkapallo oli otettu jo vuonna 1900 näytöslajiksi. Tukholman kisoissa 1912 jalkapallo keräsi niin suuria yleisömääriä, että sillä alkoi olla taloudellista merkitystä kisojen onnistumisen kannalta.
Sota siirtää kisoja
Ensimmäinen maailmansota 1914-1918 murskasi FIFAn haaveet MM-kisojen järjestämisestä vuosikausiksi. Sota jätti katkerat haavat myös jalkapalloiluun. Vaikka legenda kertoo englantilaisten ja saksalaisten nousseen juoksuhaudoistaan pelaamaan jalkapalloa niin kutsutulle ei-kenenkään-maalle, sodan jälkeen Englanti, Skotlanti, Irlanti, Wales, Belgia, Luxemburg ja Ranska eivät halunneet olla missään tekemisissä Saksan ja sen liittolaisten kanssa.
Jules Rimet valittiin FIFAn puheenjohtajaksi 1921 ja hänen johdollaan jalkapalloilu alkoi nousta sodan tuhkasta. Vuoden 1924 Pariisin olympialaisten jalkapalloturnaus oli menestys ja se lupasi hyvää MM-kisojen kannalta.
Uruguaylta paras tarjous
1928 Amsterdamissa FIFAn konferenssi hyväksyi Henri Delaunayn esityksen jalkapallon MM-kisojen järjestämisestä. Seuraava kysymys oli, että missä kisat sitten järjestettäisiin?
Ehdokkaita oli viisi; Italia, Hollanti, Espanja, Ruotsi ja Uruguay.
Yllätyskortilta kuulostanut Uruguay ei ollut mikään pieni tekijä jalkapallossa. Maa oli osallistunut ensimmäisenä eteläamerikkalaisena maana Pariisin olympialaisten jalkapalloturnaukseen ja ottanut heti kultaa. Maa toisti saman tempun neljä vuotta myöhemmin Amsterdamin kisoissa.
Rimet taivutteli Uruguayn presidentin järjestämään ensimmäiset jalkapallon MM-kisat. Sataa itsenäisyyden vuottaan juhliva Uruguay sai kisat luvattuaan maksaa osallistujien kaikki matka- ja majoituskulut ja rakentaa uuden stadionin pääkaupunki Montevideoon.
Muut neljä MM-kisoja hakenutta maata pettyivät eivätkä lähteneet kisoihin, jonne matka olisi kestänyt laivalla reilut kolme viikkoa.
Yhtä kaikki, unelma jalkapallon omasta arvoturnauksesta oli toteutunut.
