Kun futarit jäävät eläkkeelle, niin moni silti ylläpitää high-class -elämäntapaa ilman suuria tuloja. Tämä johtaa vararikkoihin.
Xpron ( hyväntekeväisyysyritys ex-pelaajille ) mukaan kolme viidestä Valioliiga-pelaajasta, jotka tienaavat keskiarvolta 30 000 puntaa viikossa, ilmoittavat viiden vuoden sisään lopettamisestaan, että he ovat vararikossa. Tämä on todella surullinen tieto.
Mutta sitten on pelaajia, jotka tekevät uransa jälkeen jotain huikeeta, kuten nämä pelaajat:
Thomas Hassler: Saksalainen keskikenttämies, joka löysi futiksen jälkeen musiikin. Hän perusti MTM -levy-yhtiön. Yhdestä yrityksen levyistä kaikki tuotot menivät 9/11 -turman hyväntekeväisyyteen.
George Weah: Uran jälkeen meni Liberiaan takaisin ja alkoi poliitikoksi. Oli lähellä ettei päässyt presidentiksi. Käytännössä rahoitti koko Liberian maajoukkueen kulut useina vuosina.
David James: James on ollut erittäin vahvasti mukana hyväntekeväisyydessä. Hän muunmuassa perusti David James -foundationin, jonka tarkoituksena on kouluttaa nuoria mekaanikoiksi ja rakentajiksi. Hän myös tekee hyväntekeväisyyttä AIDS:n tietoisuuden lisäämiseksi. James myös kirjoittaa Observeriin ja lahjoittaa palkkansa hyväntekeväisyyteen.
Luis Figo: Omistaa ravintolan Portugalissa ja on vahvasti mukana hyväntekeväisyys-yrityksissä jotka kehittävät nuoria futarilupauksia.
Aki Riihilahti: Ns ammattilaisuran loputtua mies on nautiskellut Sonera Stadiumin TJ:n pestistä, sekä viimeisimpänä meriittinä hän sai pestin HJK.n toimitusjohtajana.
Tälläisiä miehiä futisjunnujen olisi hyvä pitää esikuvinaan. Harva futari turvaa elämänsä pelaamalla 20 vuotta fudista Suomessa.
Sitten on Shunsuke Nakamura jolla ammattilaisuran jälkeinen elämä on turvattu tosi-tv -ohjelmissa Japanissa.
http://youtu.be/WpW_vJSa4vs
