Historian ensimmäiset jalkapallon MM-kisat vuonna 1930 sai järjestääkseen Uruguay. Eurooppalaisia pitkä matka toiselle puolelle maapalloa pelotti ja osa jättäytyikin pois kisoista.
Pieni, kahden miljoonan asukkaan Uruguay pani kaiken peliin, jotta MM-kisat onnistuisivat. Kisoja varten rakennettiin pääkaupunki Montevideoon järkevän kokoinen, 100 000 katsojaa vetävä stadion, joka sai maan itsenäisyyden satavuotisjuhlan kunniaksi nimen Centenario.
Stadion valmistui vain kahdeksassa kuukaudessa, vaikka eteläisen pallonpuoliskon syys- ja talvisateet välillä keskeyttivätkin rakennustyöt päiväkausiksi.
Alkuun näytti uhkaavalta, ettei Euroopasta saataisi kisoihin yhtäkään joukkuetta. Ei vaikka Uruguay lupautui maksamaan matka- ja hotellikulut. Esimerkiksi Espanjan valmentaja perusteli kieltäytymistä sillä, että Uruguayssa olisi mahdoton keskittyä, koska joukkueelle järjestettäisiin jatkuvasti juhlia, minkä lisäksi turnauksen ja paluumatkan tuoma väsymys pakottaisivat lykkäämään kauden alkua.
Lopulta Belgia, Romania, Ranska ja Jugoslavia – jotka eivät olleet Euroopan huippua – lähtivät kolmen viikon laivamatkalle kohti Uruguayta. Romanian joukkue, jonka vastahakoisten johtomiesten jahkaillessa kuningas Carol itse valitsi, nousi italialaiseen valtamerihöyry Conte Verdeen Genovassa. Jules Rimet painosti Ranskan mukaan ja hän nousi joukkueen mukana laivaan Marseillessa. Mukanaan hänellä oli tyttärensä sekä upouusi, ranskalaisen kuvanveistäjän Abel Lafleurin tekemä kultainen MM-pokaali, joka oli maksanut 50 000 frangia.
Belgia nousi samaan laivaan Barcelonasta ja Rio de Janeirosta seuraan liittyi vielä Brasilian joukkue. Vastaanotto Montevideossa oli loistava. Conte Verden lipuessa satamaan oli sitä vastassa valtava väentungos, kun kaikki halusivat nähdä niin kaukaa tulevat jalkapalloilijat. Joukkueet majoitettiin kaupungin parhaisiin hotelleihin, ja Rimet seuralaisineen sai valtiovieraan kohtelun.
Kaksinkertainen olympiavoittaja Uruguay oli suurin mestariehdokas. Myös Argentiinan, Brasilian ja jopa Yhdysvaltojen taso tiedettiin kovaksi. Lisäksi mukaan tulivat Chile, Bolivia, Paraguay, Peru ja Meksiko.
13 joukkueen turnauksessa systeemiksi päätettiin neljä sarjamuotoista alkulohkoa, joiden voittajat pääsisivät välieriin.
Ennakkosuosikit jatkoon
Ykköslohkosta Argentiina eteni välieriin puhtaalla pelillä, vaikka alkusarjan ottelussa Ranskaa vastaan nähtiinkin suhteellisen aiheellinen tuomarifarssi. Argentiina oli siirtynyt 81. minuutilla johtoon, mutta Ranska haki vimmatusti tasoitusta ja painoi hyökkäyksiä Argentiinan päätyyn.
Tässä vaiheessa ottelun brasilialainen päätuomari Almeida Rego puhalsi pelin päättyneeksi – kuusi minuuttia ennen täyttä aikaa. Raivostunut yleisö ryntäsi kentälle ja kesti aikansa ennen kuin ratsupoliisit olivat saaneet kentän tyhjäksi. Rajamiestensä vakuuttama Rego kutsui joukkueet kentälle, mutta ranskalaisten kipinä oli jo sammunut ja Argentiina selvitti loppuminuutit helposti.
Ainoa eurooppalainen semifinalisti tuli kakkoslohkosta, jossa Jugoslavia yllätti Brasilian maalein 2-1.
Neloslohkon voitti puhtaasti Yhdysvallat, jonka riveissä pelasi viisi skottia ja yksi englantilainen.
Semifinaaleissa Amsterdamin olympiafinalistit Uruguay ja Argentiina olivat ylivoimaisia. Ensin Argentiina kaatoi Yhdysvallat 6-1 ja päivää myöhemmin Uruguay Jugoslavian samoin numeroin, vaikka oli joutunut aivan ottelun alussa tappiolle.
Olympiafinaalin uusinta
Ennen finaalin alkua käytiin erikoinen kiista pelipallosta. Kumpikin joukkue halusi pelata finaalin omalla pallollaan, sillä ne olivat vähän erilaisia. Argentiinalaisten pallo oli kotimaista tekoa ja vähän isompi. Uruguayn pallo oli Englannista ja vastaavasti vähän pienempi. Lisäksi sen kimmoisuusominaisuudet olivat paremmat.
Ottelun erotuomari ratkaisi asian kolikolla. Voittaja saisi pelata ensimmäisen puoliajan omalla pallollaan ja toiselle jaksolle pelivälinettä vaihdettaisiin. Argentiina voitti ja johti yllätyksettömästi ensimmäisen 45 minuutin jälkeen 1-2.
Toisella jaksolla Uruguay tasoitti 57. minuutin kohdalla ja siirtyi 2-3 -johtoon 11 minuuttia myöhemmin. Argentiina aloitti hurjan takaa-ajon, ja tasoitus oli lähellä, kunnes aivan ottelun viimeisillä minuuteilla Uruguayn Hector Castro niittasi päätösnumerot 4-2.
Näin Uruguaysta tuli ensimmäinen jalkapallon maailmanmestari ja juhlat saattoivat alkaa.
Ensimmäisen MM-futishistoriaosan voit lukea TÄÄLTÄ.
