LAKASTUNUT JOULUKUUSI?
Mixu Paatelaisen aika maajoukkueen päävalmentajana on kiteytynyt termin ”joulukuusi” ympärille. Paatelainen luottaa vahvasti pelitapaan, jossa taktiikkataululle avauskokoonpanon miehet muodostavat joulukuusen muodon. Nykypäivän jalkapallossa nopeuden ja tekniikan kehittyminen kaikilla mailla on osittain kaventanut marginaaleja. Lähes joka maa voi parhaana päivänään lyödä kenet hyvänsä – ainakin teoriassa.
Paatelainen pyytää miehistöltään pallonhallintaa ja sitä kautta koko pelirytmin määrittelyä. Iso kysymys onkin onko tämä suomalaisten pelaajien tai nykymaajoukkueen optimaalisin lähestymistapa esimerkiksi vieraspeleihin EM-karsinnoissa?
Budapestissa Huuhkajat pelasivat hyvän ottelun ja vähimmäistulos – eli tasapeli – oli vain minuuttien päässä. Puolustuspää oli alkuhetkien hämmennyksen jälkeen hyvässä järjestyksessä, eikä Unkaria päästetty myllyttämään jatkuvia hyökkäysaaltoja. Pallonhallintapeli toimi siis ja Suomi syötteli rohkeasti jopa oman laatikon edessä lyhyillä syötöillä.
Ottelussa paljastui kuitenkin jälleen kerran Suomen suurin akilleenkantapää. Pelitapa ei tuota riittävästi hyviä maalintekopaikkoja. Pelin paras paikka siunaantui hyvän ottelun pelanneelle alemman keskikentän Markus Halstille, mutta unkarilaispuolustus blokkasi miehen sijoituksen.
Halstin paikka syntyi rohkeasti esiintyneen Jere Urosen nousun jälkeen. Paatelaisen pelitavassa taitavat ja nopeat laitapakit ovat avainroolissa. Uronen on sellainen, Kari Arkivuo täyttää tonttinsa, mutta Jarkko Hurmeen otteet oikealla laidalla ovat olleet liian ailahtelevia huipputasolla. Unkarissa Hurme pärjäsi suhteellisen hyvin vastustajan parasta pelaajaa, Balazs Dzsudzsakia vastaan. Silti Unkarin tilanteet syntyivät juuri vasemman laidan kautta Dzsudzsakin toimiessa kapellimestarina.
Suomelta puuttui Budapestin illassa useita pelaajia ruokamyrkytyksen takia, mutta ratkaisusyötön antaja Roman Eremenko ja ykköskärki Teemu Pukki olivat avauksessa. Suomi ohjasi syöttöpelin usein laitoihin, jossa tilanne kuitenkin pysähtyi ja pallo kierrätettiin keskikentän pohjalle jolloin Unkari ehti ryhmittyä puolustamaan. Näissä tilanteissa esimerkiksi Kasper Hämäläisen pystyjuoksuista ei ole mitään hyötyä, koska tilaa ei yksinkertaisesti ole.
Laidoilta ei edes lähdetty yrittämään keskityksiä. Tämä on joko Paatelaisen selkeä ohje tai pelaajien oma ratkaisu. Teemu Pukki on auttamatta yksin puolustajien puristuksessa, jolloin keskityksistä saatu hyöty jäisi todennäköisesti hyvin heikoksi. Laidoilta pallon palauttaminen keskikentälle tuottaa mahdollisuuksia kaukovetoihin, mutta niissä Suomelta löytyy vain pari pelaaja joilla on riittävä potkutekniikka hätyytellä maalivahtia.
Budapestissa Eremenko sai pari hyvää vetoa aikaiseksi ja Joona Toiviokin kokeili kovaa tykkiään kertaalleen kauempaa.
Paatelaisen vankkumaton luotto pelitapaansa on hienoa idealismia, mutta edelleen kysymys kuuluu: onko se paras tapa nykyiselle pelaajamateriaalille? Stuart Baxterin aikaan verrattuna pelaajien rohkeus pallollisena on noussut selkeästi ja Paatelainen on tehnyt joukkueeseen nuorennusleikkauksen. Näistä seikoista Mixulle on annettava krediittiä.
Unkarissa Suomi joutui loppuhetkillä tappioasemaan ja Paatelainen reagoi ottamalla Eero Markkasen kärkeen. Tämän jälkeen painetta alettiin luoda 90-luvun norjalaisenvalmentaja Drillo Olsenin pelikirjalla. Markkasen päähän nostettiin epätoivoisesti korkeita palloja, mutta miehen jatkot päällä olivat useimmiten surkuhupaisia. Sinällään reagointi tilanteeseen on arvostettavaa, mutta tilanteesta paistoi suuri hätä ja pelitapa hylättiin saman tien.
Puoliaika.com liputtaa suoraviivaisemman pelitavan puolesta otteluihin lähdettäessä. Tämä ei tarkoita roiskimista tai pitkän pallon pelaamista. Enemmänkin tiivistä puolustamista koko joukkueena ja vastaiskupelaamista nykyisen hitaan etenemisen sijaan. Hämäläinen ja Pukki ovat hyviä nopeissa vastaiskuissa.
Eremenko on huipputason läpisyöttöjen antaja. Jotain uusia ideoita on nyt kokeiltava, koska nykyinen pelitapa ei ole tuottanut tarpeeksi hyviä tuloksia, eikä yksinkertaisesti riittävää pistepottia. Suomella kävi lohkoarvonnoissa lähes maksimaalinen tuuri, eikä selkeää ennakkosuosikkia lohkossa ollut. Nyt lohkon joukkueet ovat pelanneet runsaasti ”ristiin” ja Suomen mahdollisuudet ovat edelleen olemassa.
Fakta on kuitenkin se, että yksi piste kolmesta viimeisestä ottelusta on surkea saldo. Urheilulehden tietojen mukaan Palloliitossa käydään jo kriisipalavereita tilanteesta. Nähtäväksi jää heitetäänkö karsinnoissa lakastunut joulukuusi takkaan vai onko Paatelaisen paikka edelleen vankkumaton.
