HIFK:n jalkapallojoukkue nousi suuren kansan tietoisuuteen viimeistään noustessaan Veikkausliigaan viime kaudeksi ja oli heti yksi liigan mediahuomioiduimmista joukkueista
HIFK:n jalkapallojoukkue nousi suuren kansan tietoisuuteen viimeistään noustessaan Veikkausliigaan viime kaudeksi ja oli yksi liigan mediahuomioiduimmista joukkueista.
Joukkue pelasi pelaajabudjettiin ja rosteriin nähden hyvin. Moni ihmetteli, että pärjääkö puoliammattilainen seura Veikkausliigassa, jonka runko on median mukaan Ykkösen tasoa. Helsinkiläiset näyttivät kuitenkin epäilijöille, että tahdolla ja kurinalaisuudella pääsee pitkälle. HIFK on onnistunut nousun jälkeen neljästi varastamaan HJK:lta pisteen ja se voitti lopulta mestaruuteen jyränneen SJK:n kotikentällään.
Yksi erikoinen piirre HIFK:n pelaajissa kuitenkin on.
Kun muissa joukkueissa koetaan kanssapelaajat työkavereiksi, niin HIFK:ssa kanssapelaajat koetaan ystäviksi. Kun monessa seurassa pelitauon aikana haetaan hieman happea futiksesta ja keskitytään omiin juttuihin, lähtee HIFK:n pelaajat pariskuntamatkoille toisten pelaajien ja heidän puolisoidensa kanssa sekä lähes koko joukkueen voimin lähtetään yhdessä mökille.
On ollut upea keskustella HIFK:n pelaajien kanssa ja huomata miten he vuolaasti kehuvat toisiaan pelaajina ja ihmisinä. Valmentaja Jani Honkavaara, urheilutoimenjohtaja Henri Määttä ja kapteeni Esa Terävä ovat tehneet erinomaista työtä kasatessaan joukkuetta sillä kulmalla, että jokainen pelaaja tulee toistensa kanssa toimeen ja kemiat kohtaavat niin kentällä, kuin ulkopuolellakin.
Toimitus pääsi juttelemaan kasvotusten HIFK:n pitkäaikaisen kapteenin, Esa Terävän kanssa viime kaudesta ja omasta urasta. Kun Terävältä kysyttiin heti alkuun, että millaista on pelata Veikkausliigaa puoliammattilaisena, saa toimitus välittömästi pienen näpäytyksen.
”Moni kokee HIFK:n puoliammattilaisena seurana pelkkien palkkojen takia vaikka joukkue harjoittelee täysin samalla tavalla kuin muutkin joukkueet. Vaikka futiksesta saatava korvaus ei ole liigan kärkipäätä, ei se silti tarkoita, etteikö harjoituksia ja muita jalkapalloon liittyviä oheistoimintoja olisi tehtävä täysin ammattimaisesti” Terävä huomauttaa.
”Olen tehnyt asiat samalla intensiteetillä aina Kakkosesta asti. Olen erittäin ylpeä siitä, että olen saanut tasapainoteltua koulun, töiden ja jalkapallon välillä palamatta loppuun missään vaiheessa”, Terävä kertoo.
Puoliammattilaisuuden hyödyt ja haitat
”Yksi suurin hyöty on se, että elämä ei nojaa pelkästään yhteen pilariin. Kun on elämää jalkapallon ulkopuolella, niin se antaa pidempiaikaista turvaa.
Minulla on ollut pieniä loukkaantumisia tällä ja viime kaudella. Elämä on täyttynyt muista asioista, sen sijaan, että päivät koostuisivat vain pelkästään uimisesta ja kuntopyörän polkemisesta.”
Terävä nostaa myös muutaman haitan esille.
”Elämän tasapainottaminen futiksen ja arkielämän kanssa on jatkuvaa palapeliä. Töissä vietetyt tunnit kuluttavat niin henkisesti kuin fyysisestikin. Välillä arkityössä tulee vuorovaikutusähky, sillä ajatukset ovat niin monessa paikassa ja aina ei pysty antamaan 110% koko päivää.”
”Onneksi työnantajat ovat nykyään erittäin ymmärtäväisiä ja olen saanut pelipäivät vapaiksi opettajan töistä. Tämä helpottaa suoritukseen valmistautumista erittäin paljon. Palautuminen on yksi pahimmista haitoista, sillä jos joukkue tulee pitkältä pelireissulta takaisin ja kolmen päivän päästä on uudestaan peli, niin sen sijaan, että pystyisi ottamaan rauhallisesti, joutuu opettaja heräämään kahdeksaksi koululle opettamaan.” Terävä kertoo.
”Jossain määrin urheilijat ovat narsisteja ja haluavat menestystä, mutta HIFK:ssa pelaaja ajattelee aina joukkueen parasta ja aidosti iloitsee kaverin menestystä tai tukee kun on huono hetki”
Vireystila on täysin eri, kun pelaajalla, jonka päivän agenda pelipäivänä on käydä kaverin kanssa kahvilla ja syödä lounas. Unen, ravinnon ja henkisen palautumisen on jatkuvasti oltava mielessä, jotta pystyy antamaan kentällä kaikkensa. Ylimääräisen stressin poistamiseen kaivataan ammattimaisuutta. On henkistä vahvuutta, että pystyy pitämään futiksen ja opettajan työn erillään. Varsinkin jos takana on epäonnistunut peli. Sitä ei voi purkaa arkityössä oppilaisiin.
Arkipäivän rutiinit näkyvät HIFK:n joukkueessa. Helsinkiläisjoukkueessa on useita pelaajia, jotka käyvät futiksen ohella töissä. Näillä pelaajilla on yhteinen Whatsapp-ryhmä, jossa puretaan kaikkea työhön liittyvää, arkipäiväistä toimintaa. Tämä auttaa pelaajia saamaan vertaistukea.
Opettajan työt tuovat Terävälle paljon futiksen lisäksi. Oppilaat eivät tiedä juurikaan Eskin futisurasta ja tämä auttaa pitämään jalat maassa, mikäli on tullut erinomaisia onnistumisia. Samaa sanoi HIFK:n valmentaja Jani Honkavaara Veikkausliiga-nousun jälkeen. Honkavaara on toiminut myös pitkän siviiliammatissaan opettajana, mutta nyt hän sai seuralta pitkäjänteisestä työstä palkinnon ja pääsee valmentamaan ensimmäistä kertaa päätoimisena valmentajana.
Mikäli peli on mennyt huonosti, niin tällöin arkityö auttaa saamaan ajatukset pois futiksesta.
Nousu Veikkausliigaan
Viime kausi oli IFK:lle sen lähihistorian ensimmäinen Veikkausliigassa. Debyyttikausi liigassa tuntui Terävän mukaan todella upealta.
”Vaikka pelaaminen on samanlaista kuin Ykkösessäkin, niin viime kaudesta sai silti täysin uutta fiilistä jokapäiväiseen tekemiseen erityisesti Stadin Derbyjen ja lisääntyneen fanijoukon ansiosta. Se oli yksi viime kauden parhaimmista pitkäkestoisista asioista. Katsomoon löytää jatkuvasti enemmän ja enemmän uusia ihmisiä”, Terävä sanoo.
Joukkue täynnä ystäviä
HIFK:n joukkue tuntuu pelaavan todella hyvin yhteen niin kentällä kuin kentän ulkopuolellakin. Halusimme kysyä myös tämän ilmiön taustoja. Eski naurahtaa, kun mainitsemme termin ”kaveriporukka Veikkausliigassa”. Kaveriporukka on muodostunut jo Kakkosesta lähtien. Sami Okkonen, Jukka Halme, Innu Kanth ja Matias Hänninen olivat olleet jo pitkään HIFK:ssa ennen kuin Terävä tuli seuraan. Terävä, Kanth sekä Okkonen myös jakaneet seuran lisäksi kimppakämpän.
Päätös siirtyä PK-35:stä HIFK:n riveihin oli lopulta siis helppo. Kämppiksillä saattoi kuulemma olla ”pieni” vaikutus asiaan. ”Kun HIFK nousi Ykköseen, niin ei ollut kovin vaikea puhua tuttuja ja hyviä PK-seudun futareita mukaan joukkueeseen. Kaksi vuotta palaset ovat loksahdelleet kohdilleen kausi toisensa jälkeen. ”Moni nykyisistä pelaajistamme ovat olleet minun ystäviä jo pitkään ennen HIFK-uraa”, Terävä kertoo.
”Ydinporukka on siis tuntenut toisensa jo pitkään, mutta HIFK:n erinomaisen pukukoppihengelle ja kaveriporukalle pohjaa ovat olleet mukana luomassa jo seuran entiset pelaajat, kuten Miika Suikki, Eetu Koponen, Kari Kuikka , Timo Priha”, Terävä luettelee.
Terävän mukaan myös vähemmän tutut pelaajat otettiin todella nopeasti mukaan futiksen ulkopuolisiin tapahtumiin. Seuran pelaajat kokoontuvat lähes joka viikonloppu katsomaan yhdessä Valioliigaa, tai menevät elokuviin. Vielä kun Terävä, Okkonen ja Kanth asuivat Helsingin Pihlajamäessä, oli heidän ”miesluola” keskeinen kokoontumispaikka.
Nykyään pelaajat tekevät myös pariskuntamatkoja toisten pelaajien ja heidän tyttöystäviensä kanssa, toki unohtamatta miehistä laatuaikaa ”päätösristeilyjen” merkeissä. Kaksi viimeistä kautta pelaajat ovat lähteneet Saksaan katsomaan futista ja viime kaudellakin ”risteily” suuntasi Muncheniin. Myös jokakesäiset reissut Jukka Halmeen mökille ovat osa joukkueen yhteistä laatuaikaa.
Tämä on todella eriskummallinen ilmiö, sillä toimituksen tuntemat futarit muista joukkueista ovat yleensä tietoisesti hakeutuneet pois futaripiireistä taukojen ajaksi.
IFK:ssa on viime vuosina ollut hyvä joukkuehenki ja Terävä pitää joukkuehengen merkitystä erittäin tärkeänä.
”Tottakai muissa joukkueissa on pelaajilla myös hyviä ystäviä, mutta näin laaja yhtenäisyys on hämmästyttävää. Kentällä tämä näkyy vahvuutena. Vaikka on tukala paikka, niin kavereilta saa ekstralatausta. Jossain määrin urheilijat ovat narsisteja ja haluavat menestystä, mutta HIFK:ssa pelaaja ajattelee aina joukkueen parasta ja aidosti iloitsee kaverin menestystä tai tukee kun on huono hetki.”
”Jokainen pelaaja voi puhua toiselle myös aroistakin aiheista”
Terävä sai viime kaudella kokea molempia. Miehen loukkaantumiset pitivät hänet ajoittain pois kentältä ja joukkuekavereiden tuki kuntoutumisen aikana nousi korvaamattomaan rooliin. ”Kopissa tämä yhtenäisyys näkyy hyvin, sillä siellä ei juurikaan hiljaisia hetkiä ole. Tappioiden nollaaminen on tästä syystä nopeampaa ja menestyksekkäistä otteluista otetaan kaikki irti.”
”Yhtenäisyys tuo myös avoimuutta. Pelaajat uskaltavat puhua asioista avoimemmin, eikä tarvitse vaieta asioista, joista saattaisi olla hankala puhua. Jokainen pelaaja voi puhua toiselle myös aroistakin aiheista”, Terävä kertoo.
HIFK:n kannattajat ovat nousseet viimeistään viime kauden jälkeen koko kansan tietoisuuteen upealla fanikulttuurillaan. HIFK:n monivuotisena kapteenina toiminut Terävä nostaa fanien toiminnan seuran ympärillä yhdeksi suureksi osaksi joukkuetta.
”Jos miettii, että millaisia elämyksiä olen saanut viimeisen kolmen vuoden aikana, niin yksi suurimmista tekijöistä niistä on ollut Stadin Kingit. Pari vuotta oli varmasti faneillekin hieman erilaista, koska voittoja tuli voiton perään ja peli kulki upeasti. Loppukaudesta, kun ajoittain meni vähän heikommin, niin siltikään fanit eivät ole tuominneet ketään, vaan tsemppasivat meitä alkuvihellyksestä päätösvihellykseen”, Terävä hehkuttaa.
Fanit ovat yksi suuri iso osa joukkuetta ja se näkyy myös pelaajien kiinnostuksesta heitä kohtaan. Esimerkiksi Fredrik Lassas ja Jukka Halme ovat olleet HIFK:n fanipäädyssä katsomassa pelejä, kun eivät olleet pelikunnossa, tai kärsivät pelikiellosta. Terävä vertaa tyhjille katsomoille pelaamista samanlaiseksi tapahtumaksi, kuin artisti vetäisi keikkaa ilman yleisöä. ”Se tunne minkä peleistä saa olisi paljon pienempi, jos katsomot olisivat tyhjiä ja voitot eivät merkkaisi niin paljoa niin monelle ihmiselle.”
Viime vuosien suurimmiksi elämyksiksi kapteeni nostaa nousupelien euforian, sekä derbyjen tunnelman. ”Näitä ei pysty rahassa mittaamaan, vaan ovat niin suuria tapahtumia, mistä jokainen pelaaja on kiitollinen, että on päässyt pelaamaan. On ylpeyden aihe, että on saanut olla mukana tietyssä määrin etuoikeutetussa asemassa ja eturintamassa tekemässä tätä juttua HIFK:ssa.”
